Ecuador – Salinas, Guayaquil

Matkamme jatkui Cuscosta Ecuadoriin. Lento oli Cuscosta Liman kautta Guayaquiliin, joka on Ecuadorin suurin kaupunki. Guayaquilista otimme suoraan lentokentältä minivanin, jolla matkasimme rannikolle Salinakseen. Matka kesti 2 tuntia ja maksoi yhteensä 80 dollaria.

Salinakseen pääsee myös huomattavasti halvemmin bussilla siten, että ottaa bussin Terminal Terrestrestä (bussiasema) Santa Elenaan (20 km päässä Salinaksesta) ja Santa Elenasta menee paikallisbusilla (0,25 snt) tai taksilla (pari dollaria) Salinakseen. Valittiin minivani, koska oli jo pari lentoa alla, eikä millään jaksanu en lähteä sähläämään. Tosin Ecuadorissa bussilla liikkuminen on hyvin opastettua ja helppoa (huomattiin Salinaksesta palatessa) ja busseja lähtee Santa Elenaan 15 minuutin välein.

Santa Elenasta on myös hyvät yhteydet muualle Ecuadorin rannikkomestoille.

Salinaksen sanotaan olevan Ecuadorin rannikon “länsimaisin” paikka ja se on paikallisten suosittu lomanviettokohde. Sanotaan myös, että se on Ecuadorin Miami beach ja sen kyllä uskon, vaikken koskaan ole Miamissa ollutkaan. Ranta oli täynnä korkeita hotelleja ja osa Ecuadorin kermasta saapuu paikalle jahdeillaan. Hiekkarantaa oli kilometritolkulla. Mitään eirtyistä tekemistä Salinaksessa ei ole ja tämä kohde oli meillekin tarkoitettu vain rannalla loikoiluun.

Salinas, Ecuador

Salinas, Ecuador

Näkymä hotellin terassilta

Näkymä hotellin terassilta

Jos aktiivisempaa kohdetta kaipaa rannikolta, niin hyviä vaihtoehtoja voisi olla Montanita, joka on suosittu surffauskohde. Toinen hyvä kohde voisi olla Puerto Lopez, josta on pääsy Ecuadorin rannikkoalueen ainoaan luonnonpuistoon, Machalillaan.

Salinas on paikkana Ecuadorin kalleimpia, vaikkakin näin suomalaiselle se tuntui edulliselta. Hintataso oli samaa luokkaa kuin Perussa. Ruokapaikat rannalla olivat kalliimpia ja ruoka maksoi enimmillään noin puolet Suomen hintatasosta. Kun menee rannalta yhden korttelin sisämaahan päin, löytyi paljon torimaisia ruokailubokseja, jossa ruokaa sai muutamalla dollarilla.

Satuttiin Ecuadoriin aika vinkeään aikaan. Ecuadorissa on tähän aikaan kuumin kesälomasesonki, joka huipentuu viisi päivää kestäviin karnevaalijuhliin. Karnevaalien aikaan lomalaisilla on tapana matkustaa rannikolle.

Saavuttiin Salinakseen torstaina ja siellä oli silloin vielä melko hiljaista. Perjantai-iltana kuitenkin alkoi Salinakseen tullaan autoja letkassa ja kadut alkoivat täyttymään ihmisistä. Launatai olikin sitten melkein kuin Savonlinna Olavinpäivänä. Kaupunkiin ainut johtava tie oli ihan tukossa autoista ja kadut täynnä ihmisiä niin ettei eteenpäin päässyt. Rannalle rakennettiin lava, “vesipomppulinna” ja kaikkea muuta. Oli festareiden tuntua ilmassa.

Paikallisilla oli joku ihmeellinen vaahtovillitys ja kaikilla oli pienet kannettavat vaahtopullot, joista sai purskuteltua vaahtoa ympäriinsä. Meinkinki oli mahtava! Päivisin ranta täyttyi auringonottajista.

Ja oli porukkaa

Ja oli porukkaa

Maanantaina meideän oli aika jättää nämä kemut ja siirtyä Guayaquiliin. Otimme aamusta taksin hotellilta Santa Elenaan Terminal Terrestreen (taksi maksoi 5 dollaria, oli kallis, koska sesonki). Santa Elenasta otettiin heti ensimmäinen lähtevä bussi Guayaquiliin (2,5 dollaria). Parin tunnin matka ilmastoidussa bussissa meni leppoisasti. Kun saavuimme Guayaquilin Terminal Terrestreen, otettiin sieltä taksi keskustaan (5 dolliaria, 6 km matka).

Ja nyt päästiin näkemään, miten karnevaaliaika vaikutti Ecuadorin suurimpaan, 2,2 miljoonan asukkaan kaupunkiin.

Hämmästys oli suuri. Hotellimme sijaitsi ihan Guayaquilin keskustassa ja kaupungilla ei näkynyt ketään. Muutama eksynyt turisti parveili nähtävyyksiä katsomassa. Keskustan kaikki kaupat oli kiinni, ainoastaan pari pientä ruokamarkettia oli auki, sekä torilla oli muutama myyjä myymässä rihkamaa. Ainakin sai olla rauhassa..

Autio marketti Guayaquilissa

Autio marketti Guayaquilissa

Aloitimme kaupunkiin tutustumisen Malecónilta, joka on “rantakatu” Guayas-joen rannalla. Malecónilla sijaitsee mm. ostoskeskus, ravintoloita, lasten leikkipuisto, elokuvateatteri, Tropical Garden ja suuri museo. Ilma tähän aikaan oli todella kuuma ja kostea (trooppinen). Etenkin käveleskely trooppisessa puistossa oli mieluissa, jossa selkeästi oli vähän viileämpää puiden varjoissa.

Malecón, Guayaquil

Malecón, Guayaquil

Trooppinen puisto, Guayaquil

Trooppinen puisto, Guayaquil

Näkymä Malecónilta Las Penasiin

Näkymä Malecónilta Las Penasiin

Kävelyretkemme Malecónilla huipentui Las Penasin kaupunginosaan. Las Penas on mäenrinne, joka on täyteen rakennettu pieniä, sieviä, erivärisiä taloja. Las Penasin läpi menee portaat, jotka päätyvät mäen huipulle “majakkamäelle”, josta näkee Guayaquilin yli. Las Penasissa on myös viehättäviä ravintoloita, jotka nekin olivat melkein kaikki kiinni karnevaalin ajan.

Portaat Las Penasiin

Portaat Las Penasiin

Pari porrasta "majakkamäelle"

Pari porrasta “majakkamäelle”

Majakka

Majakka

Kuva Guayaquilin yli majakkamäeltä

Kuva Guayaquilin yli majakkamäeltä

Las Pensasista alas palattuamme oli aika tutustua vielä keskustan nähtävyyksiin. Näistä mieleisimmät oli Parque Bolivar – puisto ja siellä sijaitseva katedraali. Puisto oli vehreä ja siellä oli hyvin “loikoilupaikkoja”. Sai kuitenkin olla tarkkana minne astuu, puistossa nimittäin asusteli liskoja.

Katedraalissa sai käydä sisällä tutustumassa, mutta kuvaaminen oli kielletty.

Parque Bolivar ja katedraali

Parque Bolivar ja katedraali

Katedraali

Katedraali

Lisko Parque Bolivarissa

Lisko Parque Bolivarissa

Koska kaupat ja liikkeet keskustassa olivat kiinni, päätettiin viimeinen päivä Ecuadorissa viettää ostoskeskuksessa, Mall del Sol, joka sijaitsee lentokentän lähellä. Ostari oli hyvin länsimainen high-end-ostari, tuli mieleen vähän Jumbo. Liikkeitä oli kuitenkin joka lähtöön Tommy Hilfigeristä paikalliseen Prismaan.

Mall de Sol

Mall de Sol

Sitten olikin taas aika pakata rinkat ja lentää Limaan, jossa yhden yön huilin jälkeen lennettiin takaisin kotisuomeen.

Näin päättyi meidän reissu tältä erää. Suurilta kommelluksilta onneksi vältyttiin ja on siis aika alkaa suunnittelemaan seuraavaa reissua. Mihin sitä sitte?

T. Elina ja Juha

Machu Picchu – Aguas Calientes

image

Machu Picchu on jokaisen Perussa matkaavan nähtävä. Olemme kaikki nähneet kuvia tästä ihmeestä. Paikan ihmeellisyys realisoituu paikan päällä.

Pakko kuitenkin näin alkuun kritisoida, että Machu Picchulla osataan kyllä ottaa tursiteilta niin sanotusti löysät rahat pois. Listaankin matkan kustannukset tähän alkuun:

– juna Cuscosta Aguas Calientesiin ja takaisin 170 $/hlö

– hotelliyö (3 tähteä) 40 $/2hlö huone 2 kk etukäteen varattuna (100 $ paikan päällä, vaikka on low season)

– bussilippu Aguas Calientesista Machu Picchuun ja takaisin 25 $/hlö

– sisäänpääsy Machu Picchuun 50$/hlö

– ruoka kallista, eikä ees hyvää (eivät jaksa panostaa, koska ihmiset käyvät vain kerran)

– kuumat lähteet 3$/hlö, pyyhevuokra 1 $

Eli siis kannattaa varata rahaa tälle reissulle, on se kuitenkin ennenkokematonta.

Matka Machu Picchun läheiseen kylään, Aguas Calientesiin, alkoi Cuscosta bussilla. Normaalisti junalla, mutta koska on sadekausi ja maanvyöryt voi viedä raiteet mennessään, on alkupätkä korvattu bussilla turvallisuussyistä. Urubamban läheisyyteen oli perustettu väliaikainen juna-asema, jossa sitten siirryimme junaan. Aguas Calientesiin ei mene tietä perille asti, vain junarata, joten matkaa ei voi kokonaan taittaa bussilla. Matka kesti kokonaisuudessaan 4 tuntia.

Juna- ja bussiasemilla kannattaa olla ajoissa, sillä ne lähtee sitten kun “kaikki on kyydissä”. Meidänkin bussi Cuscosta lähti 20 min etuajassa.

image

Sisäänpääsyliput Machu Picchuun kannattaa ostaa Cuscosta. Ne voivat olla loppu jo kun trävellääjä pääsee Machu Picchuun.

Saavuttuamme Aguas Calientesiin, oli aika suunnistaa hotellille. Rautatieaseman edusta oli täynnä katoksellisia markkinakojuja, jotka estivät näkyvyyden ja ei ollut mitään hajua mihin suuntaan lähteä. Onneksi ystävällinen poliisimies opasti meidät hotelliin.

Aguas Calientesissä on vain yksi autoille tarkoitettu tie ja se on tie Machu Picchuun, jota pitkin bussit kuljettavat turistit non-stopina. Kylän läpi kulkee junarata, josta silloin tällöin juna puksutteli ohi.

image

Aluksi tutustuimme kylään. Se ei ole mikään kummonen. Maisemat on kuitenkin komeat! Aguas Calientes on perustettua ihan vain meitä turisteja varten ja muuta ei kylässä olekaan kuin ravintoloita ja hotelleja. Kylässä on n. 1000 asukasta ja sen läpi kävelee viidessä minuutissa.

Iltapäivän vietimme kuumilla lähteillä, jotka sijaitsevat kylän reunalla. Pyyhkeitä saa vuokrattia edustalta, mutta omat simmarit ja varvastossut on hyvä olla mukana. Oli ensimmäinen kerta kun kävin kuumilla lähteillä ja oli se hieno kokemus. Nämä kuumat lähteet eivät ole kuulemma alueen upeimmat, mutta kyllä ne ensikertalaiselle välttää.

image

Seuraavana päivämä heräsimme aikaisin ja tarkoituksenamme oli mennä katsomaan auringon nousua Machu Picchulle. Päivä olinkuitenkin pilvinen, eikä aurinkoa näkynyt. Onneksi ei kuitenkaan satanut. Siksi kuviakin on vähän huonosti huonon näkyvyyden takia.

Bussilippu Machu Picchuun on aika kallis. Sinne voi myös kävellä. Matkaa on  8 km ja suunta on kokoajan ylös päin mennessä ja alaspäin tullessa. Voi myös kävellä yhteen suuntaan ja tulla bussilla toiseen. Myö porhallettiin bussilla molempiin suuntiin.

Heti päästyämme sisälle Machu Picchuun, lähdimme retkeilemään Intipunkulle, joka on vuori Machu Picchun vieressä ja jonne Inka Trail päättyy. Sinne kiipeäminen kesti noin tunnin, mutta näkymät Machu Picchun yli oli huikeat. Jos on aikaa, niin koko vuoren voi kiertää ja se kestää noin puoli päivää.

Intipunkulle kiipeämisestä ei tarvitse maksaa erikseen, toisin kuin Wayna Picchulle. Matkalla Intipunkulle oli myös Sun Gate.

image

Kun laskeuduimme alas Intipunkulta oli aika alkaa tutustua itse raunioihin. Hämmentävää, miten Inkat on saanut nämä rakennettua 90 vuodessa 1400-luvulla. Vielä hämmentävää on, että miksi paikka on hylätty niin nopeasti.

Jos et aio ottaa opasta Machu Picchulle, kannattaa ostaa jokin opaskirja. Paikkoja ei nimittäin ole sen kummemmin esitelty. Opaskirjoja saa ainakin Cuscosta. Myös Lonely Planetissa on lyhyesti selvitettynä raunoiden oleellisimmat paikat. Raunioihin tutustumiseen on hyvä varata aikaa n. 3 tuntia.

Iltapäivällä palasimme kylään, pakkasimme kassit ja palasimme junalla/bussilla Cuscoon.

Me päädyttiin tekemään yön yli reissu Machu Picchuun, mutta olisi sen kerennyt yhdenkin päivän aikana niin, että lähtee Cuscosta heti aamulla ensimmäisekjä junalla (bussilla) ja palaa takaisin iltaisella. Tällöin ei kylläkänn kerkeä tutustua Aguas Calientesin kylään, muttei siinä kyllä paljoa menetä. Ainoastaan kuumat lähteet on kokemisen arvoinen, mutta niitä on Perussa muuallakin.

Tarkoituksenamme oli ensimmäisenä päivänä Aguas Calientesissä kiivetä Putucusi vuorelle, mutta kosteuden takia reitti sinne oli kiinni. Kävely vuorelle olisi kestänyt 3 tuntia ja sieltä olisi nähnyt koko Machu Picchu alueen yli. Reitille pääsee, kun seuraa junarataa Machu Picchulle päin. Kylästä 200 m päässä alkaa portaat, jotka johtavat Putucusille.

Cuscosta matkamme sitten jatkuu Ecuadoriin!

Hyvää ystävänpäivää kaikille!

t. Elina ja Juha

image

 

Cusco – Inka-maailman sydän

Vietettyämme pari päivää Punossa, oli aika ottaa bussi alle ja suunnata Cuscoon. Matka lyhyimmillään Punosta Cuscoon kestää 7 tuntia. Päätimme panostaa mukavuuteen ja valitsimme aamuvuoron luksusbussin. Hintaa matkalle tuli 45 solea (15 €). Matkalla tarjoiltiin myös juomaa, joka sisältyi hintaan.

Bussimatka “normaalissa” bussissa Punosta Csucoon maksaa 20 solea. Lisäksi tarjolla olisi ollut 50 dollarin arvoinen suberluksusbussi, jossa matkan hintaan kuuluu muutama museo matkalla ja buffettilounas. Tämä matka olisi kestänyt n. 11 tuntia.

Bussiterminaali Punossa sijaitsee n. 1,5 km päässä Plaza de Armakselta ja taksi sinne maksoi 4 solea (vähän yli euron). Terminaalissa piti maksaa yhden solen “laiturivero”.

Bussi oli kaksikerroksinen ja bussin tuolit oli leveät ja vain kolme tuolia rivissä. Lisäksi tuolit sai käännettyä lähes makuuasentoon, 160 asteen kulmaan.

Maisemat vurostoisella reitillä oli komeat, mitä nyt ehdin katselemaan, sillä matkpahoinvintihan se iski mutkaisella, alaspäin viettävällä tiellä. Ensimmäiset viisi tuntia ajattelin, että mie kestän tän ja sitten en enää kestänytkään. Vessaan siis… Suosittelen matkapahoinvointilääkkeitä niille, jotka siitä kärsivät.

Bussin tarjoilijalla oli onneksi tarjota alkoholia impattavaksi ja se kumma kyllä helpotti hieman. En ole aiemmin kuullutkaan, että alkoholin imppaaminen auttaa matkpahoinvointiin, mutta kaikkea sitä oppii.

image

Bussiliput

Luxury bus

Luxury bus

Saavuttuamme Cuscoon, otimme taksin asemalta hotellille. Matkaa olisi ollut n. 1 km, mutta minä vielä heikkona matkasta en olisi rinkka selässä siitä selvinnyt. Taksimatka kustansi 15 solea (5 €). Hotellimme sijaitsi Plaza de Armaksen välittömässä läheisyydessä (joko huomasitte, että joka kylässä on Plaza de Armas?). Sijainti oli aivan loistava ja hotelli muutenkin tähänastisen reissun paras valinta, Loreto Botique Hotel. Aamiaisella paistetaan pannukakkuja! Toki keskeinen sijainti tuo öisen melun mukanaan, mutta jos ei pikku metelistä, ilotulituksista yms. häiriinny niin Plaza de Armaksen läheisyydessä on paras majailla.

Hotellimme sijaitsi Loreto-kadulla, joka itsessään on jo nähtävyys muureista, jotka ovat alkuperäiset. Oikean puoleinen seinä on yksi Cuscon vanhimmista ja parhaimmista.

Alkuperäistä Inkojen rakentamaa muuria Loreto-kadulla

Alkuperäistä Inkojen rakentamaa muuria Loreto-kadulla

Kun nyt oli laskeuduttu Punosta alemmas 3300 metriin, oli vuoristotauti tiessään. Myöskin matkapahoinvoinnista toivuin yön aikana. Aamu käynnistettiin tutustumalla Cuscoon. Hyvä tapa tutustua kaupunkiin oli taas (kuten Limassakin) Lonely Planetin suosittelema kävelyreitti. Sen avulla tulee tutustuttua keskustan merkittävämpiin nähtävyyksiin ja pääsee kiinni kiintopisteisiin, jonka jälkeen suunnistaminen Cuscossa (jopa ilman karttaa) on mahdollsta.

En pysty sanoin kuvailemaan, enkä varmaan saa kuvissa tuotua riittävästi esille sitä, kuinka mahtava tämä Inka-maailman sydän on!

Cusco on melko kompakti kaupunki, jossa on kuitenkin suunnattomasti nähtävää. Kaupunki on rakennettu laaksoon ja minne vain katseen kääntääkin voi nähdä vuoriston. Cuscon keskus on vilkas Plaza de Armas, jota ei turhaan sanota Etelä-Amerikan kauneimmaksi ja viihdyttävämmäksi puistoksi.

Plaza de Armas

Plaza de Armas

Tutustumisretkemme Cuscoon päättyi Sacsaywamanille. Se on “kukkula” ja sijaitsee 2 km kävelymatkan päässä Plaza de Armaksesta. Kävely sinne oli pohkeita hapottava. Suunta oli kokoajan ylöspäin ja tuli tarvottua varmaan muutama sata porrasta. En suosittele lähtemään sinne kävellen ekana päivänä, jos ei ole aklimatisoitunut. Taksillakin pääsee!

Sisäänpääsymaksu oli 70 solea (23 €). Jos on enemmän aikaa olla Cuscossa, voi ostaa boleto turistico – lipun, jolla pääsee 17 paikkaan kymmenen päivän ajan, hinta 130 solea.

Näkymä Sacsaywamanilla kuitenkin on kaiken sen rahan ja kiipeämisen arvoinen. Sieltä näki upeasti Cuscon yli. Lisäksi Sacsaywamanilla sijaitsee rauniot, jotka ovat olleet sotilaallisesti merkittävät. 1500-luvulla siellä käytiin taisteluita espanjalaisten ja inkojen välillä. Nykyisin raunioista on enää jäljellä n. 20% alkuperäisestä.

Portaikko Sacsaywamanille

Portaikko Sacsaywamanille

Tie Sacsaywamanille

Tie Sacsaywamanille

Linnakkeen rauniot

Linnakkeen rauniot

Näkymä Sacsaywamanilta Cuscon yli

Näkymä Sacsaywamanilta Cuscon yli

Sunnuntai Cuscossa

Sunnuntaisin paikat on Cuscossa ja ylipäätään Perussa enemmän ja vähemmän auki. Jotkut on auki aamusta iltaa, toiset ei ollenkaan. Jotkut taas on auki aamulla ja jotkut illalla. Aukioloajat on huonosti esillä ja liikkeen pitäjät tuntuvat etenkin näin low seasonin aikana menevän fiiliksen mukaan.

Musot oli melkein kaikki kiinni, joten lähettiin vain kaupungille hengaileen. Käytiin ostaan tuliaisia marketilta ja syötiin lounasta paikallisislla ravintolapäivillä. Sattumalta löydettiin myös paikallinen korismatsi. Päivän kruunasi paras hampurilainen mitä oon koskaan syöny! Maksoikin se sen 29 solea (10 €). Mutta sinne on pakko vielä mennä syömään kun palataan Machupiccusta takaisin Cuscoon. Paikan nimi oli Papachos ja se sijaitsi Plaza de Armaksella.

San Pedro marketti

San Pedro marketti

Plaza de Armas

Paikalliset ravintolapäivät @Plaza San Fransisco

Sunnuntaina jätskiä ja korista

Sunnuntaina jätskiä ja korista

image

Portaita

Portaita

Purilainen @Papchos

Purilainen @Papchos

Sää Cuscossa näin sadekauden lopussa oli kaiken kaikkiaan ihan jees. Päivät oli lähinnä puotapilvisiä ja sateita tuli iltaisin/öisin. Jos ei ole sokerista tehty, niin tämä on loistavaa aikaa matkata. Turistejakin on vähemmän ja hinnat on edullisemmat tähän aikaan. Varattiin kaikki hotellit syksyllä etukäteen ja ilman varaamaatta maksaisi lähes puolet enemmän, joten suosittelen etuläteen varaamista, jos vain on jo tiedossa miten liikkuu.

Cuscossa pärjää ihan mukavasti pelkällä englannilla. Jos osaa numerot, niin pärjää jo pitkälle katuakuppiaiden kanssa. Ja muutaman sana jos vielä osaa siihen päälle, niin tulee jo juttuun paikallisten kanssa.

Cuscosta matkamme jatkuu kohti Machu Picchua. Adios!

Puno on kaiken sen arvoinen

Puno sijaitsee Titikakajärven rannalla 3800 metrissä. Korkeus kyllä tuntui. Oireina oli huimausta, päänsärkyä, väsymistä, hengästymistä ja siniset huulet. Oltiin Punossa kolme päivää ja vasta viimeisenä päivänä alkoi helpottamaan. Kyllähän sitä pienten vuoristotaudin oreiden kanssa eleli, kun ympäristö oli niin mahtava. Puno on nimittäin rakennettu vuoristoiseen laaksoon ja sen rakennuset nousevat korkalle vuorten rinteille. Puno oli upea näky!

Puno, Titikakajärven rannalla

Puno, Titikakajärven rannalla

Lennettiin Limasta Juliacaan ja sieltä sitten taksilla Punoon. Juliacassa ei ollut kyllä mitään nähtävää sen verran mitä ajettiin siitä ohi.

Suosittelen kuitenkin suunnittelemaan matkan siten, ettei lennä Limasta suoraan Punoon vaan viettää ensin muutaman päivän matalampana Cuscossa tai Arequipassa.

Pieni Puno oli todella viihtyisä ja miellyttävä. Kadut pidettiin puhtaina. Punon keskustan rakennukset olivat hyvässä kunnossa. Sen sijaan keskustan ulkopuolelle rakennetut tiiliskivitalot näyttivät keskeneräisiltä ja osittain hylätyiltä.

Punon keskustaa

Punon keskustaa

Kuvan keltainen talo on Yksi Punon vanhimmista rakennuksista, rakennettu 1600-luvulla

Kuvan keltainen talo on yksi Punon vanhimmista rakennuksista, rakennettu 1600-luvulla

Tähän vuoden aikaan Punossa ja muuallakin Perun sisämaassa on sadekausi (tosin jo lopuillaan). Punossa kuitenkaan ei satanut lainkaan kolmen päivän aikana, vaan aurinko möllötti siniseltä taivaalta.

Punon läpi kulkee kävelykatu, joka lähtee Plaza de Armakselta. Kävelykadun varrella (Jiron Lima) sijaitsee monia ravintoloita, pikkupuoteja ja retkienjärjestäjiä. Punosta saa edullisesti alpakasta tehtyjä käsitöitä, kuten pipoja, hanskoja, kaulahuiveja yms. Miulla on rinkka niitä pullollaan.

Plaza de Armas, Puno

Plaza de Armas, Puno

Tehtiin puolen päivän retki Uros-saarille. Uros-saaret koostuu 90 saaresta ja vierailtiin niistä kahdella. Uroksilla asuu yhteensä n. 2000 ihmistä. Urokset ovat kelluvia saaria, jotka väestö on rakentanut kaislasta. Opastetulla kierroksella saavuimme ensin pienemmälle saarelle, jossa meille näytettiin saarten rakentamista ja paikalliset elämää. Pääsimme myös tutustumaan paikallisten koteihin. Tämän jälkeen siirryimme kaislaveneellä pääsaarelle, jossa oli pieni ravintola ja mahdollisuus ostaa tuliaisia. Palasimme takaisin Punoon moottoriveneellämme.

Uroksen naisenperinneasuissaan eisttämässä tervetuliaislaulua

Uroksen naiset perinneasuissaan esittämässä tervetuliaislaulua

Uros

Uros

Uros

Uros

Viimeisenä päivänä uskaltauduttiin  kiipeämään näköalapaikalla, jonne on matkaa 300 m Plaza de Armakselta melkein suoraan ylöspäin. Näköalapaikalta avautui huikea näky Punon yli Titikakajärvelle.

Näkymä Punon yli Titikakajärvelle

Näkymä Punon yli Titikakajärvelle

Punon rannalla sijaitsee pitkä silta, jota pitkin oli mukava tehdä kevyt kävelylenkki.

Lonely Planet suositteli myös vellusretkiä lähikylissä, mutta ne jäi meillä vähäisen hapen takia tekemättä. Harmi.

Punosta jatkettiin matkaa bussilla Cuscoon. Voin sen verran paljastaa, että oli ikimuistoinen matka, mutta lisää seuraavassa osassa.

Lima – ensivaikutelmia Etelä-Amerikasta

Saavuimme Limaan perjantaina illalla seitsemän aikaan ja loppuilta menikin sitten syödessä ja hotellin lähikulmia nuuskiessa. Majapaikkamme sijaitsi Mirafloresin kaupunginosassa lähellä merenrantaa. Maukasta ruokaa meille tarjoili Saqra, jota hotellimme suositteli. Ensimmäisenä iltana kohdattiin myös ensimmäinen haaste: pankkiautomaatit eivät antaneet rahaa kummankaan visakortilla, vaikka olivatkin “visatuettuja” nostomaatteja.

Meillä ei ollut Perun soleja mukana, oli kuitenkin dollareita, jotka Limassa käyvät lähes joka paikkaan. Joka nurkassa oli myös rahanvaihtopisteitä, joten ensi hätään vaihdettiin dollareita soleiksi. Lisäksi Limassa pankkikortilla maksaminen on todella edistynyttä. Visa käy melkein kaikiin ravintoloihin, kahviloihin, kauppoihin ja hotelleihin. Soleja kuitenkin tarvitaan pikkuostoja varten.

Seuraavana päivänä testattiin muiden firmojen tarjoamia pankkiautomaatteja ja neljännellä tärppäs ja rahaa tuli.

Lauantaiaamuna otettiin taksi Liman keskustaan ja käveltiin Lonely Planetin suosittelema mielenkiintoinen kävelyreitti. Nähtävyyksiä kävelyreitillä oli mm. Plaza de Armas, Jiron de la Union (kävely/shoppailukatu), Liman katedraali, Perun presidentin linna ja markkinatori. Kävelyreitti päättyi Chinatowniin.

Edellä mainitsemani nähtävyydet oli pidetty hyvässä kunnossa ja toivat esille palan Liman historiaa. Yleisesti ottaen kuitenkin Limassa rakennuksista pidetään vähän huolta. Sillä täällä esiin pilkisti ränsistyineitä rakennuksia. Olihan siellä muutama komea lasinen pilvenpiirtäjäkin, mutta kaupunkisuunniittelua Limassa ei juurikan harrasteta.

image

Plaza de Armas

image

Perun presidentinlinna

image

Liman katedraali

image

Inca Kolaa Jiron de la Unionilla

Lauantai-iltapäivä koluttiinkin sitten Mirafloresin katjua. Mirafloresissa on paljon ravintoloita, hotelleita ja shoppailupaikkoja. Kauppoja on “paikallisesta Stockasta” pieniin puoteihin. Merkkivaatteita saa paljon halvemmalla kuin Suomesta. Keskellä Mirafloresia on puisto, jossa on miellyttävä istuskella vaikkapa take-away kahvin kanssa. Paikalliset tuleva sinne joogaamaan ja muuten vain hengailemaan. Yhtenä aamuna sinne oli rakennettu leikkipaikat lapsille.

Ehdoton suosikkini Mirafloressa oli suklaamuseo. Museona se oli hyvin pieni, mutta infromatiivinen. Käytiin myös läpi suklaan valmistusprosessi ja suklaan historiaa sekä eri lajikkeita. Museossa järjestetään myös kahden tunnun kursseja, joilla saa itse valmistaa suklaata. Harmillisesti se jäi minulta välistä. Museon yhteydessä on pieni kahvila. Museon puodista löysin ihania tuliaisia: suklaata, suklaateetä ja suklaa-banaanitahnaa.

Sunnuntaina suunnattiin rannalle, joka on noin 2 km päässä Mirafloresin keskustasta. Rannalta aukesi aivan huikea näky merelle ja kallioiselle rannikolle. Itse ranta oli pikkukiveä, joten ei niin mukava kuin hiekkaranta. merivesi oli kylmää eikä houkutellut uimaan.

Maanantaina vuokratiin pyörät puoleksi päiväksi Bike Tours of Limasta. Kyseinen firma järjestää myös monenlaisia pyöräkursioita. Ite päädyttiin olemaan itsenäisiä ja polkemaan omia reittejä läheisissä kaupunginosissa. Pyöräiltiin mm. Barrancossa ja San Isidrossa, joissa näköjään rikkaat paikalliset asuu. Oli komeita taloja uima-altaineen. Lisäksi rantaviivaa pitkin on tehty pyöräilybaanat, joita polkiessa voi nauttia komeista maisemista.

image

Playa Costa Verde

image

Liman rantaviivaa

image

Mirafloresista rantaan johtava tie. Hyvä paikka mäkitreenille.

Choco museon tuliaiset

Choco museon tuliaiset

Limassa pärjää hyvin pelkällä englannilla. Toki on ollut suuri hyöty, kun edes vähän on espanjaa lukenut ja osaa mm. numerot.

Sää Limassa oli todella miellyttävä. Lämpötila oli 25-30 astetta, mutta merellä vaikuttava kylmä merivirta viilentää ilmaa, eikä siellä ole niin tukalaa. Meidän kolmena päivän vierailun aikana sattui olemaan enimmäkseen pilvistä, vaikka Limassa paistaa lähes aina aurinko.

Seuraava kohteemme on Puno ja Titikaka-järvi, mutta niistä lisää tarinan seuraavassa osassa.

Terkkuja teille toivottaa Elina ja Juha!

Hola, Latinoamérica!

On viikko aikaa lähtöön. Oikeastaan viikon päästä tähän aikaan ollaan jo saavuttu Limaan. Odotan innolla tulevaa matkaa ja oli pakko alkaa purkamaan matkakuumeen aiheuttamia paineta, joten päätin aloittaa blogin kirjoittamisen. Tämä on siis ensimmäiseni.

Pallontallaajia olen lukenut ennenkin matkoja suunnitellessa, joten oli luonnollista perustaa blogini tänne. Lisäksi tulevasta matkakohteestamme oli täällä hyvin vähän blogi-kirjoituksia, joten ajattelin rikastuttaa Teitä pallontallaajia omilla kokemuksillani.

Jokunen matka vieraille mantereille on jo heitetty (vuosina 2011 ja 2014) ja aionkin kertoa näistä matkoista lisää myöhemmin. Nyt kuitenkin seuraavien viikkojen ajan aion keskittyä tulevaan Etelä-Amerikan matkaan.

Kohteenamme on Peru ja Ecuador. Inisnöörimäisesti reissu on hyvin pitkälle suunniteltu. Lennot ja hotellit on varattu.

Perjantaina 30.1. saavumme Limaan. Limassa vietämme muutaman päivän matkasta toipuen, jonka jälkeen lennämme Juliacaan ja hotelli on varattu Punosta, Titicaca-järven rannalta. Sieltä matka jatkuu bussilla Cuscoon. Cuscosta on tarkoitus käydä yhden yön yli kestävä reissu Machu Picchussa junalla. Cuscosta matkamme jatkuu Ecuadoriin, jossa kohteinamme on Guayaquil ja Salinas. Ecuadorista lennämme takaisin Limaan, josta sitten kotiin 20.2.

Matka-aikaa: 3 viikkoa.

Lennot varasimme jo elokuussa. Lentoyhiöksi valikoitui KLM, joka tarjosi parhaan hinta/laatu/lentoaika-suhteen Limaan. Menomatkalla meillä on yksi vaihto Amsterdamissa, matka-aika yhteensä 24 h. Paluumatkalla on vaihdot Panamassa ja Amsterdamissa, matka-aika 25 h.

Muita vakavasti harkittavia lentoyhtiöitä olivat mm. Finnair, Lufthansa, British Airways sekä American Airlines, mutta nämä putosivat vertailussa pois korkeampien hintojen tai pitempien lentoaikojen takia.

Etelä-Amerikan sisäisillä lennoilla liikutaan sitten LAN Airlinesin siivillä. LAN:lla oli mahdollisuus ostaa “yhdistelmälentoja”, joissa on useita kohteita. Tällainen mahdollisuus käytettiin myös Finnairilla vuosi sitten, kun oltiin Vietnamissa ja Australiassa. Silloin meillä oli menolento Vietnamiin ja paluulento Australiasta. LANilla on hyvä lentoverkosto Etelä-Amerikan sisällä ja se on himpun verran edullisempi lentoyhtiö, mutta ei kyllä hinnassa mene mitenkään samalle tasolle kuin esim. Air Aasia.

Lentojen varaamisen jälkeen keskusteltiin siitä, kumpi meistä sitä espanjaa sitten puhuukaan. Koska minä olen jo muutaman kurssin yliopistoaikoina lukenut espanjaa, päätin osallistua kansalaisopiston Espanjan kurssille. Se oli kyllä fiksusti tehty, sillä yliopistossani opiskelema espanja keskittyi lähinnä työelämään ja kansalaisopistolla opiskelun painopiste on matkailussa. Kertaus on opintojen äiti!

IMG_2033

Hyvä kirja muuten tuo fantastico! Helppoa opiskella vaikka itsenäisesti. Pääpaino tosiaan on matkailussa. Kielioppia on melko vähän, ja olisi ehkä saanut olla enemmänkin.

Nyt luulen kuitenkin omaavani taidot tilata ruokaa, käydä kaupassa, päästä oikealle lennolle ja selvitä pulasta. Ja puhumalla sitä oppii!

Kun matkakohde oli valittu kävin tyhjentämässä kirjastosta kaikki Perun ja Ecuadorin opaskirjat. Ja näin tarkentuivat matkan kohteet.

Täytyy kyllä sanoa, ettei ole mitään Lonely Planetin voittanutta opaskirjaa. Kyllä muutkin kustantajat tarjoavat hyvää tietoa matkailijalle, mutta kohteessa niistä ei saa samaa hyötyä kuin Lonely Planeteista. Kirjakauppaan siis osatamaan omat kirjat reissuun, saavat sitten vaikka vähän rähjääntyä.

Hotellien varauksissa on käytetty Booking.com-palvelua. Ollaan varattu matkalle 3-tähden hotelleja, mutta Perussa ei (eikä kyllä Ecuadorissakaan) perustu tähtien jako samoille lähtökohdille kuin täällä Euroopassa, joten jännityksellä odotan, mitä on tulossa. Kuvien peruteella “ihan OK, keskitasoa”. En ole kuitenkaan kovin nirso ja tyydyn vähempäänkin. Aionkin listata matkalla pienet arvostelut hotelleista.

Tänään lauantaina aloin jo katella, että mitä otan mukaan, ja näin pitkälle pääsin:

IMG_2030

No on tässä vielä muutama päivää aikaa pakata rinkka, ja purkaa se, ja pakata uudelleen, purkaa vielä kerran ja sitten vihdoin ja viimein pakata.

IMG_2037

Rinkka muuten on ostettu vuosi sitten. Se soveltuu hyvin tällaiselle lyhyelle 160 senttimetriselle. Lisäksi se on melko kapea, joten sen kanssa on helppo vaeltaa (tai hiihtää) pidempiäkin matkoja ja sen kanssa pystyy liikkumaan ruuhkaisemmassakin metrotunnelissa.

Tulevalta matkalta odotan paljon, niin kuin aina. Eniten jännittää, että kuinka paha vuoristotauti Titicaca-järvellä iskee. Titicaca-järvi sijaitsee 3821 metrin korkeudessa ja vuoristotauti voi iskeä jo 3600 metrissä. Eniten odotan Machu Picchua ja auringonnousun näkemistä siellä. Enkä todellakaan aio jättää maistamatta marsua!

Lupaan kirjoitella tänne välillä kuulumisiamme.

Tervetuloa seuraamaan matkaamme!

Terkuin, Elina

Lomasää, Lima